6-henkistä perhettä elätettiin pelkillä Kelan tuilla kaksi talvea, mutta sentinvenytys jatkuu edelleen vaikka toinen vanhemmista nyt palkkaa saakin.

maanantai 27. helmikuuta 2012

Hopeareunuksia

Mitenkäs se vanha sanonta meneekään, synkimmälläkin pilvellä on hopeareunus? No, ei tuo pilvi nyt niin kamalan synkkä ole, mutta toki hivenen harmittaa kun eskari rupesi kuumeilemaan heti hiihtoloman alkumetreillä. Eilen oli aamulla pientä lämpöä ja illalla mitattiinkin sitten jo komeat 39,2 asteen lukemat. Uskon, että tuosta olisi päästy vielä korkeammallekin jos ei heti olisi lääkitty ja laitettu lasta unille. Tänään ollaan seilattu 38 asteen molemmin puolin. Saapas nähdä, miten tuo tuosta kehittyy ja vieläkö tässä muutkin sairastuvat. Eli eipä nämä olemattomat hiihtolomasuunnitelmat sitten niin harmitakaan, kun nekin taitaa joutua perumaan.

Ja vielä vähemmän harmitti sitten tänään kun tajusin, että jos oltaisiin saatu se tuettu loma niin eilen olisi sinne pitänyt lähteä! Että mitäs sitten oltaisiin tehty? Lähdetty lämpöilevän lapsen kanssa ja toivottu, että se paranee reissun aikana? Vai peruttu koko homma kalkkiviivoilla ja menetetty loman omavastuuosuus? Että joku siunaus siinä taisi ollakin, ettei tänä vuonna lomaa saatu! :-O Josko ensi vuonna sitten paremmalla onnella? Sitten ei hyvällä tuurilla tarvitsisi edes vaippoja pakata mukaan jos kuopus tajuaisi suunnilleen 2-vuotiaana oppia kuivaksi kuten isoimmat lapset ovat oppineet.

Näin se joskus menee, kurjien uutisten hyvät puolet voivat näyttäytyä vasta paljon myöhemmin.

perjantai 24. helmikuuta 2012

Nyt säästyy satasia!

Miehen kanssa tänään palaveerattiin tulevasta huonejärjestyksen muutoksesta. Eskarille on luvattu oma huone koulun alkuun mennessä ja tarkoitus on ollut, että tämänhetkinen miehen romuhuone/vierashuone pintarempataan tulevalle ekaluokkalaiselle ja sillä tavalla että sinne toinenkin lapsi myöhemmin muuttaa eli jonkunlainen kevyehkö väli"seinämä" tai vastaava sinne pitäisi jotenkin järjestää viimeistään parin vuoden kuluttua.

Mies sitten totesi, että eihän tuo loppupeleissä ihan kamalan näköinen se huone nytkään ole. Toki lattia on muovimattoa ja katto niitä sellaisia pahvimaisia levyjä mitä 50-60-luvun taloissa tuppaa olemaan ja tapettikin on yhdestä kohtaa repeillyt. Mutta suhteutettuna siihen missä kunnossa esim. olohuoneen tapetti oli kun tänne muutettiin tai mikä eteisen ja makuuhuoneen värimaailma oli muutettaessa ei tuo huone ole paha lainkaan.

Mies sitten kyseli että mitäs luokkaa remppabudjettiin olisi varaa rahaa irrottaa ja kun totesin, että kyllä se mieluummin satasissa saisi olla kuin tuhansissa niin aika äkkiä päädyttiinkin siihen tulokseen, että lykätään remonttia. Sähköt tuonne on pakko vaihtaa, mutta ne mies osaa onneksi itsekin vetää ja tuttu sähkömies on luvannut liitännät tehdä eli ei tarvitse maksaa kuin tarvikkeiden hinta tuosta hommasta. Tulevan asukin ainoa toive huoneeltaan oli, että siellä saisi olla paljon julisteita, joten silläpä äkkiä korjautuu se revennyt tapettikin. Tai ei korjaudu, mutta piiloutuu ;)

Joten tuosta vaan ihan muutamassa minuutissa säästettiin monta sataa euroa! :D No, toki se remontti sinne pitää tehdä myöhemmin, mutta nyt ensihätään ei tehdä kuin sähköt (ja kiinteä komero pitää rempata kun se on edellisen huoneen rempan jäljiltä keskeneräinen) ja loppu sitten sisustuksella. Muovimaton huonoimmat kohdatkin jäävät ison lattiamaton alle (olohuoneen entinen matto saa muuttaa sinne joten siitäkään ei tule hankintakuluja) ja eiköhän siellä lattialla jatkossa tule olemaan suht tasainen kerros pikkulegoja/geomageja/dinoja/autoja ymym. niin että itse muovimattoa tuskin paljon tulee muutenkaan näkymään. Seinille niitä julisteita ja kyllä sillä varmasti pari vuotta mennään. Tehdään lopullinen remontti sitten kunhan seuraava lapsi on eskari/kouluiässä ja isojen lasten huoneen tarpeessa. Eipähän tarvitse niin pelätä sitä, että joku kävisi upouusiin tapetteihin piirtelemässä tmv. kuten nuorimmilta lapsosilta nykyisin vielä saattaisi luonnistuakin.

Äkkiä kyllä nuokin "säästetyt" sataset sain kulutettua kun maksoin 250e edestä kaukolämpöä. 230e vakuutuslasku jäi vielä odottelemaan että tilin saldohetki olisi otollisempi kuin tänään.

torstai 23. helmikuuta 2012

Talven luksusta

Kevättä kohti pitäisi mennä, mutta lunta eikun tuiskuaa lisää ja lisää. Viime päivinä on saanut nauttia ilmaisesta kuntoilusta ihan riittämiin ja jopa vähän ylikin. Tänä aamuna ei paljon enää naurattanut kun lämpömittari kipusi nollan yläpuolelle ja aura-auto kävi heittämässä kadulta oikein pohjia myöten jyrsittynä kaikki lumikokkareet pihaanajoväylälle. Auts! Kyllä tunsi lapion varressa heiluneensa kun sitä vallia koitti purkaa.

Katkeruutta oli omiaan lisäämään se, että kesken urakan naapurin pihaan kurvasi traktori joka tuosta suitsait sukkelaan aurasi naapurin lumivallin pois ja pyyhkäisi ohimennen eilen sataneet lumetkin syrjään ja jatkoi sitten matkaansa. Sanomattakin kai selvää, että itse en tuossa samassa ajassa saanut omasta vallista urakoitua kuin murto-osan. Kyllä taas ajatus lensi, että mitä jos meilläkin. Olisihan se aika luksusta kun saisi itse rauhassa keskittyä aamun sanomalehteen ja katsella ikkunasta vaan miten lumityöt tekeytyvät. Rahalla saa, totisesti. Oikein rikas kun olisi niin ostaisi itse sen traktorin ettei tarvitsisi kenellekään vieraalle maksaa!

Toisaalta sitten pitäisi lumitöissä kulutetut kalorit käydä huhkimassa jossakin muualla. Eikä tässä enää montaa vuotta mene kun lapsetkin ovat sen verran isoja, että lumityötkin voi tehdä porukalla. Muutamana aamuna ollaan miehen kanssa kaksin kolattu pihaa ja kyllähän se on melkein hauskaa puuhaa kun voi samalla jutella mukavia (tai kiroilla yhdessä). Tänään vaan mies oli lenssun kourissa, joten arvata saattaa ettei siitä nyt sentäs lapion varteen ollut (miehet ja sairastaminen ovat kyllä sellainen yhtälö että siitä voisi kirjoittaa postauksen jos toisenkin..).

Miehen talvitakki sentään onneksi löytyi. Ilmeisesti joku oli epähuomiossa ottanut sen ja vaihdon huomattuaan käynyt jonnekin hyllyn päälle palauttamassa, sillä sieltä se löytyi kun mies iltapäivän luennoilleen meni. Mies itsekin totesi, että samanlaisia takkeja roikkui samassa naulakkovälissä ainakin kolme eli ei ihme jos epähuomiossa vaihtoja sattuu.

tiistai 21. helmikuuta 2012

Pitkäkyntisiä liikenteessä

Toppahousut sitten kuitenkin löytyivät, mutta vaateharmit saivat jatkoa tänään kun yliopistolla joku varasti miehen takin. :( Ja tottakai se oli miehen paras talviulkoilutakki jonka oli vasta viime vuonna ostanut. :( Ketuttaa kyllä kuin pientä eläintä tällä hetkellä, tekisi mieli paiskoa tavaroita tai jotain että saisin tämän raivostuksen purettua. ARGH!! Eihän se miehen vika tietenkään ole, mutta sai kyllä sekin melkoiset ukaasit että jatkossa ei koululle ole asiaa kuin huonoimmissa ulkovaatteissa. Eipähän ole niin todennäköistä että ne kenellekään kelpaisivat. Tai jos kelpaavat niin sitten lienevät todella tarpeeseen menossa. Mutta itselle ei ainakaan olisi yhtä iso harmitus jos 10 vuotta vanha kulahtanut takki varastetaan verrattuna tuohon käytännössä upouuteen. :(

perjantai 17. helmikuuta 2012

Harmia housuista

Päivän sana on ollut housut. Meillä aikuisilla on yhdet kunnolliset (kevyt)toppahousut, joita on sitten aina käytetty sen mukaan kumpi on sattunut tarvitsemaan. Harvemmin meistä molemmat on yhtä aikaa pihaleikeissä, joten yksillä on pärjätty ihan hyvin. Miehellä on sitten lisäksi kuorihousut joita on käyttänyt niinä kertoina kun yhdessä on pihalla oltu ja toppikset minun käytössäni. Vaan nyt ne toppikset tekivät katoamistempun. Eilen oltiin lähdössä luistelemaan ja niitä ei vaan löytynyt mistään! Syyttävä sormi kohdistuu mieheen, hän niitä viimeiksi on käyttänyt. Yksi mahdollisuus on jopa, että ovat unohtuneet miehen veljen luokse kun mies ja kolme isointa ipanaa vierailivat siellä viime viikonloppuja ja kävivät mäenlaskussakin. "Mukavasti" juuri hiihtoloman kynnyksellä tuon katoamisen tekivät, kun tavallista todennäköisemmin oltaisiin koko perheellä yhdessä ulkoilemassa.

Eilisen luistelukeikka järjestyi niin, että itse käytin meidän toisia toppiksia, joissa ei ole muuta vikaa kuin että toinen lahje on pohkeeseen asti "avoin". :D Niissä on siis lahkeissa vetoketjut, joista toinen on rikki. Hätäratkaisuna virittelin sinne eilen kaksi hakaneulaa niin että pahimmat viimat pysyivät poissa lahkeen sisältä, mutta eihän tuo varsinainen ratkaisu ole. Ilmeisesti pitää ottaa neula kauniiseen käteen ja toivoa että sen vetoketjun saisi jotenkin kursittua umpeen niin sitten noita housuja voisi käyttää. Olkoonkin ruma ratkaisu, mutta aika paljon halvempi kuin lähteä uusia housuja ostamaan.

Uusiakin housuja kohta pitää ostella, nimittäin esikoinen on ottanut kasvuspurtin ja monista vanhoista housuista on nyt lahkeet lyhyinä. Mummi jo yhdet uudet osti aleista ja kyllä harmitti tänään kun huomasin niitä pyykkinarulle ripustaessani, että niissä on jotain maalia tmv. mikä ei ole lähtenyt pesussa pois :( Varmaan toista kertaa vasta pesussa ja nyt jo pilalla. Melkein pääsi itkupotkuraivarit itseltä tuolloin. Onneksi lapsi oli itse koulussa silloin niin ehdin pahimmat kiukut puhallella pois. Jatkossa pitää olla kyllä tosi tarkkana mitä vaatteita käsityökouluun tai kuvispäivinä kouluun laitetaan, mutta eipä sekään noita uusia housuja enää pelasta. :(

torstai 16. helmikuuta 2012

Vähälläkin pärjää

Hämmästyttävää kyllä, lapsilisät näyttävät riittävän ruokaan! Toki joka kuussa on ruokatilille tullut myös S-bonuksia n. 20e ja 10-30e on mennyt ruokapiirin tilaukseen eli ehkä 550e/kk olisi kuukauden ruokaostot. Ei silti mielestäni paha 6-henkiselle perheelle! Koitin oikein pohtia, mikä edesauttaa summan pienenä pysymistä. Luomua meillä edelleen ostetaan aika paljon eli se kasvattaa menoja. Eineksiä sen sijaan meillä ei syödä melkein koskaan. Viimeisimpänä lähtöpassit saivat pinaattiletut. Saatiin aikaiseksi kokeilla tehdä lettuja itse ja niihin tykästyivät niin lapset kuin aikuisetkin! Eli jatkossa ei enää Saarioisten plättyjä meille. Samalla rahalla saa isomman satsin paremman makuisia lettuja kun tekee itse. Meillä letut tehtiin ihan googlettamalla löytyneellä Hellapoliisin ohjeella.

Itselle kuluttamisen rajoittaminen on ollut ihan olosuhteiden pakkoa: kun ei rahaa ole niin ei mitään voi ostaakaan. Ei tässä syksyn ja talven mittaan ole kuitenkaan ole sellaista fiilistä tullut, että jostakin pitäisi luopua. Lapsille tietysti olisi kiva tarjota joskus jotain erityisempää, mutta leffaillan voi kyllä järjestää kotonakin vuokraDVD:n voimin sen sijaan että raahaisi koko lössin kalliilla hinnalla teatteriin. Ja onhan lastenkin ihan hyvä oppia että kaikkea ei voi saada, eikä kaikkea edes tarvitse!

Yhden ystävän FB-profiilissa on vähän aikaa käyty juupas-eipästelyä kuluttamisesta. Koko homma taisi alkaa siitä kun joku linkitti kuvan iiiihanista (omasta mielestään siis) kengistä jotka ehdottomasti haluaisi ja siihen tuli sitten kommenttia juurikin että tarvitseeko niitä kenkiä jos jo ihan hyvät kengät on, että onko pelkkä haluaminen hyvä syy hankkia. Peistä on nyt väännetty suuntaan ja toiseen (se kenkien kritisoijakin kun sitten haluaisi jotain muuta jolloin päästiin kritisoimaan ettei sekään hankinta sen ekologisempaan ole), enimmäkseen hyvässä hengessä kuitenkin. Mutta ihan hyvä muistutus tuokin keskustelu, että kaikkea haluamaansa ei välttämättä todellakaan tarvitse. Ja joskus köyhän on kaikkein helpointa olla kaikkein ekologisin :D

P.S. Sen verran hyvin nämä pienituloisten kiemurat tunnen, että ennen joulua opintoja varten kirjoittamastani köyhyysesseestä pärähti 5! Taisikin olla elämäni ensimmäinen sitä laatua jos oikein muistelen..

maanantai 13. helmikuuta 2012

Towards the point of no return

Askel askeleelta tässä ollaan menossa kohti sitä pistettä, että enää ei voi perääntyä. Syksyn päiväkotipaikkojen haku on parhaillaan menossa, ensi tiistaina on viimeinen palautuspäivä hakemuksille. Hoitopaikkahakemuksen sijaan täytin ja palautin kerholaisen osalta kuitenkin leikkikerhohakemuksen! :-O Ja juuri äsken laitoin pomolle sähköpostia että olen ajatellut olla hoitovapaalla vielä ensi talvenkin. :-O Eihän tuo vielä Virallinen Ilmoitus ole (se pitää käydä henk.koht. tekemässä työpaikalla sähköisesti), mutta siitä lähdetään, että tämä sentinvenytys vielä vuoden jatkuu.

Äitini on luvannut meille vähän lainata rahaa, jos säästetty pesämuna täysin hupenee tämän kevään aikana. Vielä siellä on jotakin jäljellä ;) Kesällä pystyn onneksi olemaan hetken aikaan palkollisten kirjoissa, joten niistä rahoista pitää koittaa nipistää vähän ensi talven varalle. Toisaalta vähän hirvittää, miten sitten pärjätään, mutta toisaalta tätä kituutusta on harrastettu jo niin pitkään, että eiköhän se vanhasta muistista mene vielä yksi talvi alkuperäistä suunnitelmaa pidempäänkin.

lauantai 11. helmikuuta 2012

Kerrankin kertalaakista

Miehen tulothan nousivat vuoden alusta kun työmarkkinatukea korotettiin peräti satasella (kumpikaan meistä ei tosin ole tainnut jaksaa selvittää paljonko verottaja tuosta vie :D ). Itsehän saan tulosidonnaista hoitolisää, joten piti tietenkin tuokin muutos Kelalle selvittää. Ideaalissa maailmassa Kelan koneet juttelisivat keskenään niin, että kun joku Kelan etuus muuttuu niin automaattisesti tulisi tarkistus myös perheen muihin tulosidonnaisiin juttuihin. No, näin hieno systeemi olisi tietenkin mahdottomuus ja sensijaan ihan itse sain tiedot nettiin näpytellä.

Se on toki positiivista, että tuo muutosilmoitus onnistuu ihan tuosta vaan netin kautta. Ja sen verran Kelakin joustaa, että kun kyseessä on Kelan maksama etuus niin ei tarvinnut edes liitteitä toimittaa vaan käsittelijä osaa ihan itse koneelta tarkistaa että määrät on ilmoitettu oikein! :-O Niinpä päätöskin tuli jo ihan muutamassa päivässä ja onneksi tuo miehen tulojen nousu ei omiin tukiaisiin edes vaikuttanut eli se korotus ihan oikeasti sitten jokusen euron kuussa tuo lisää meidän pottiin. Ja onpa nyt sekin päivä nähty että Kelan kanssa joku hakemus/muutos/säätäminen onnistui ihan yhdestä kerrasta ja ilman ylimääräistä rautalankaa ja vääntöä!

tiistai 7. helmikuuta 2012

Buzzing

Kävin eilen hakemassa postista paketillisen hoitoainetta. Ja ihan ilmatteeksi! Tutun vinkkauksesta liityin kuukausi-pari takaperin Buzzaadoriin ja nyt pääsin mukaan ensimmäiseen kampanjaan. Idea on yksinkertaisuudessan se, että käytän tuotetta itse ja sitten suosittelen (ns. buzzaan) sitä myös tutuilleni näytepakkauksen kera. Sinällään tämä ensimmäinen kampanja meni pikkuisen sivuun, että itse en juuri tällä hetkellä kovin paljon hoitoainetta käytä. Mies kylläkin käyttää säännöllisesti, eli ei tuo meilläkään käyttämättä jää.

Jos joku kiinnostuu niin lisää voi lukea täältä: linkki. Ja jos rekisteröidytte tuota kautta, niin minun buzzador-pistetilini karttuu, kiitos! :)

torstai 2. helmikuuta 2012

Mehupaastoa ja opiskeluruokailun ongelmia

Sarjassamme extreme-säästökeinoja taas: mahatauti pienentää kummasti ruokalaskua. :D Varsinkin kun perheen molemmat aikuiset ovat päivän tai pari lähestulkoon mehulinjalla niin eipä tarvitse paljon ruokaan käyttää rahaa. Sen verran rankka tauti oli, että kuopuskin sen jälkeen varmaan 3 päivää kieltäytyi kiinteistä lähes kategorisesti. Harmi vaan, että juuri tuon muutenkin painotarkkailussa olevan lapsen kohdalla tällaiseen ei olisi yhtään kyllä varaa. :(

No, mehupaastolla säästyneitä rahoja voi sitten käyttää opiskelupäivinä ruokailuihin. Koska teen opintoja avoimen kautta, en tietenkään ole oikeutettu mihinkään opiskelualennuksiin ruokaloissakaan. Eilen sitten ensimmäistä kertaa kävi niin, etten kertakaikkiaan saanut itseäni taivuteltua maksamaan reilua 5 euroa lihamakaronilaatikosta (ja se oli vaihtoehdoista ainut joka olisi ollut rajoitteisiin sopivaa/ kohtuuhintaista). Yleensä olen kyllä ruokalassa syönyt, varsinkin kasvisvaihtoehdoissa on ollut ihan kivoja ja mukavasti maustettuja vaihtoehtoja tuohon n. 5 euron hintaan. Sen olen maksanut mielelläni, koska kyllähän kasvikset (varsinkin talviaikaan) maksavat ja ruuan valmistamiseenkiin on jouduttu jotain tekemään.

 Mutta vitonen lihamakaronilaatikosta? Sinällään se on ihan hyvää ja kyllä meillä kotonakin sitä laitetaan ja syödään. MUTTA se on kuitenkin a) suht edullinen raaka-aineiltaan - varsinkin isoina määrinä tehtynä - ja b) jotenkin niin.. bulkkia. Tai siis juuri se, että sitä on niin helppo tehdä isot annokset ja onhan se laitoskeittiöissä aina vähän "mössöä". Eli siinä näkyi menevän oma rajani hinnan suhteen.. Mielenkiintoista aina, miten näitä omia henkisiä rajoja löytyy eri asioiden suhteen. En tuotakaan olisi varmasti osannut absoluuttisesti nimetä jos pelkästään olisi pitänyt kuvitella tilanne, mutta näin se käytännössä selvisi.

Täytyy kyllä sanoa, että eipä tuolla vitosella mistään muualtakaan mahaansa oikein täydeksi saa. RAXilla ja Hesburgerissa liikuttiin 7-8e tienoilla (eikä niitä kyllä mitenkään näin pian mahataudin jälkeen pystynyt ajattelemaankaan) joten loppupeleissä päädyin sitten S-Marketin paistopisteeseen. Pikkupitsa ja kierrepulla olivat yhteensä vajaan 3 euroa ja siihen vielä puolen litran juoma kylmähyllystä mukaan niin vitosen budjetti riitti. Ja olihan se mehupaaston jälkeen ihan tarpeeksi täyttävääkin, mutta normipäivänä ehkä lähinnä täydellinen esimerkki siitä miten EI päivän ruokailua kannata hoitaa. Pitää toivoa, että seuraavalla kerralla koulun ruokalassa löytyisi jotain vähemmän bulkkia taas.